Vaalikampanjointi

Kampanjointi vaalimökillä on mukavaa puuhaa. Jaoin tänään Tampereen Vihreiden vaalilehteä ja vaikka aika vähän ihmisiä oli liikenteessä, niin aika hyvin ihmiset niitä ottivat. Positiivinen yllätys oli se, että hieman vanhemmat naiset olivat lehdestä eniten kiinnostuneita. Erään vanhemman herran kanssa oli pitkä keskustelu, teki heti alussa selväksi ettei aio meitä äänestää, mutta mielelläni hänen kanssaan juttelin. Hänellä oli paljon hyviä ajatuksia ja kertoi vanhoista jutuista, mitä en Tampereesta edes tiennyt.

Tunnelihanke oli suurimmalla osalla mielessä ja kaikki sitä tuntui vastustavan. Hieman alkoholille tuoksahtava mies laittoi käden mun harteille ja sanoi, että ei kuule tykkää tunnelista yhtään! Sanoin, että en mäkään tykkää :-) Itse en siis ole rantatunnelin kannalla, ymmärrän, että siinä on hyviä puolia kuten asuntojen rakentaminen tunnelin päälle, mutta silti en näe tällä hetkellä sille tarvetta. Koen, että se on liian kallis investointi, vaikka valtio sitä isosti tukisikin.

Onnellinen elämä myös ehtoopuolella

Aamulehti julkaisi tänään 21.10.2012 mielipidekirjoitukseni vanhustenhoidosta Tampereella:

Vanhustenhoito on itselleni tärkeimpiä teemoja lasten ja nuorten asioiden lisäksi. Olen kuullut paljon huonosta vanhustenhoidosta.

Vanhuksilla pitäisi olla erilaisia tukimuotoja aivan kuten pienten lasten vanhemmillakin. Jos vanhus haluaa asua omassa kodissaan, tuetaan sitä kaikin tavoin. Järjestetään erilaista avointa toimintaa, ettei ihminen vanhoilla päivillään erakoidu neljän seinän sisään.

Jos vanhus ei jaksa enää asua omassa kodissaan ja vaatii sairauden vuoksi enemmän hoitoa ja tarkkailua, olisi upeata tarjota hänelle paikka kodinomaisessa ympäristössä. Oma huoneisto tai huone, tutut huonekalut ja kuvat piirongin päällä, lähellä kuitenkin yhteisiä tiloja ja hoitohenkilökuntaa. Omaa rauhaa ja järjestettyä ohjelmaa sopivassa suhteessa.

Kun vanhus ei pärjää enää muualla kun laitoshoidossa, tulisi henkilökuntaa olla ehdottomasti riittävästi. Vanhuksella pitäisi olla mahdollisuus ulkoiluun ja oleiluun myös muualla kun omassa vuoteessaan. Jos hän ei pysty syömään, tulisi jollain olla aikaa häntä syöttää.

Vanhustenhoidosta ei saisi tinkiä yhtään. Jokaisella tulisi olla kunniallinen ja onnellinen  elämä myös ehtoopuolella!

Satu Pesonen
Tampere (vihr)

Erityislapsen taival

Perheessämme on erityislapsi, uniikki tapaus, kun eräs hänen entinen opettajansa sanoi. On pari diagnoosin tapaista ja lisänä vähän sitä ja vähän tätä. Ns. hyvänä hetkenä vieras ihminen ei huomaa ehkä mitään erilaista, mutta kun enemmän viettää aikaa, niin jonkinlainen erilaisuus tulee esiin. Sosiaalinen kömpelyys, lapsi ei aina tiedä, kuinka pitäisi käyttäytyä.

Saako ihminen olla erilainen? Onko tärkeää löytää diagnooseja lapsille, jotka eivät sovi normilapsen muottiin? Usein varmasti on. Oman lapsen kohdalla diagnoosin saaminen auttoi häntä pääsemään erityiskouluun pieneen luokkaan. Vuosi normaalissa isossa luokassa oli hänelle raskas, kuten myös meille vanhemmille ja etenkin opettajalle! Luokka oli täynnä erilaisia ärsykkeitä, jotka häiritsivät lasta. Hänen oli vaikea keskittyä koulutehtäviin, helpompi uppoutua omaan mielikuvitusmaailmaan.

Lapsen pääsy erityiskouluun helpotti meidän kaikkien elämää. Ensimmäisenä koulupäivänä saatoin hänet kouluun ja tajusin koulun pihalla, että siellä kaikki lapset saavat olla juuri sellaisia, kun he ovat. He olivat kaikki niin erilaisia, samaan muottiin laittaminen olisi mahdotonta! Kiusaaminen toisen erilaisuuden vuoksi olisi vaikeaa, kun kaikki olivat omalla tavallaan niin erilaisia. Lapsi löysi koulusta ystäviä, joita ei vuoden aikana tavallisesta koulusta löytynyt, koska lapsi oli liian erilainen, outo.

Tampereella on ollut puhetta erityiskoulujen lopettamisesta. Lapselle tulisi tarjota erityistukea omassa lähikoulussa. Hieno ajatus ja varmasti monelle lapselle toimiva ratkaisu. Tukea tarvitsevia lapsia on kuitenkin niin monenlaisia, kovin montaa erilaista diagnoosia ei ole helppo yhdistää samaan luokkaan. Toinen ei pysty olemaan heiluttamatta jalkaansa ja toinen ei pysty keksittymään, kun toisen jalka heiluu.   Lisäksi kouluihin tarvittaisiin paljon enemmän erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia ja luokkakokojen tulisi olla pienempiä.

Lapsen koulua on sanottu lintukodoksi, mummolaksi, jossa saa olla oma itsensä. Sieltä voi olla vaikea mennä ns. normaaliin kouluun. Varmasti niin onkin. Mutta on myös tärkeää löytää oma itsensä, saada itseluottamusta, että pärjää erityisenä nuorena ns. normien maailmassa. Ei tarvitse koko ajan pelätä, että tekee jotain, minkä vuoksi aletaan kiusaamaan.

Moni erityislapsi/nuori on vaarassa syrjäytyä. Vanhemmilta vaaditaan aika paljon, että lapsi pääsee harrastamaan. Oma lapseni lukisi ja pelaisi kaiken vapaa-ajan. Hän tykkää tehdä monenlaisia asioita, mutta ei pärjää tavallisissa kerhoissa ilman lisätukea. On taitava kädentaidoissa, mutta ei saa silti paljon aikaiseksi, kun ei pysty keskittymään, vaatii paljon opettajan ohjausta. Olemme onneksi löytäneet pari liikuntaharrastusta, missä on muitakin erityislapsia, siellä saa olla omanlaisensa ja nauttia harrastamisesta. Olisi kuitenkin tärkeää opetella sosiaalisia taitoja normilastenkin kanssa ja yhtä lailla normilapsille tekisi hyvää harjoitella sosiaalisia taitoja erityislapsen kanssa.

Tästä riittäisi juttua enemmänkin, mutta tämä tällä kertaa. Ehdokkaana koen lasten ja nuorten asiat tärkeiksi, nuorten syrjäytyminen on vakava asia ja sille pitäisi tehdä jotain! Lapsista ja nuorista ei saa enää säästää!

Miksi kannattaa äänestää?

Olen tainnut äänestää kaikissa vaaleissa äänestysiän saavutettuani. Kerran äänestin kunnallisvaaleissa toisen kunnan ehdokasta, sillä muutimme juuri vaalien aikaan, mutta koin kuitenkin tärkeäksi äänestää. Kiinassa asuessani matkustin aina Shanghaihin konsulaattiin äänestämään. En koe äänestämistä velvollisuudeksi vaan oikeudeksi.

Hyvin toimeentulevat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset äänestävät pääsääntöisesti aina. Johtavassa asemassa oleva keski-ikäinen mies ei todennäköisesti äänestä nuorta opiskelijaa tai uraa tekevä lapseton nainen nuorta äitiä, joka kannattaa kuntalisää. 

Oman ehdokkaan löytäminen voi olla etenkin nuorille aika vaikeaa, jos ei tunne ennestään ketään sopivaa ehdokasta. Nykyään on paljon erilaisia vaalikoneita, joiden avulla voi etsiä omaa ehdokastaan. Valintaa helpottaa tietysti, jos tietää minkä puolueen ehdokasta haluaa äänestää. Valintaan voi vaikuttaa sukupuoli, ikä, koulutustausta jne., kaikki ovat hyviä valintaperusteita.

Facebookista löytyy paljon ehdokkaiden vaalisivuja, niistä voi lukea ehdokkaan ajatuksia ja voi myös kysyä mieltä askarruttavia kysymyksia. Voi kysyä ehdokkaan mielipidettä johonkin itselle tärkeään asiaan.

Kunnallisvaalit ovat tärkeät vaalit, sillä kunnassa päätetään meidän arkeen vaikuttavista asioista. Mihin rakennetaan päiväkoti? Mikä lopetetaan? Säilyykö kuntalisä? Nostetaanko erilaisia palvelumaksuja? Rakennetaanko uusia teitä, tunneleita vai mielummin parempia leikkipuistoja? Säästetäänkö opetuksesta, sairaanhoidosta vai jostain muusta? Vai nostetaanko kunnallisveroa tai jotain muuta veroa? 

Mieti, mitkä asiat ovat sulle tärkeitä ja tee muutama vaalikone esim. Ylen tai Mtv3:n. Käy katsomassa kärkisijoille tulleiden ehdokkaiden vaalisivuja ja tee päätös. Välttämättä sitä täydellistä ehdokasta ei löydy, mutta varmasti jokainen löytää jonkun ehdokkaan, jonka haluaisi päättävän kunnan asioista.

Ennakkoäänestys jatkuu tiistaihin asti. Äänestyspaikkoina on mm. kirjastoja, posteja ja isoja supermarketteja. Äänestykseen mentäessä riittää, kun on henkkari mukana, postissa tullutta lappua ei välttämättä tarvitse. 

Yhden vinkin voin antaa, 611 :-)

Miksi ehdokkaaksi?

Olen liittynyt Vihreisiin 90-luvun loppupuolella ja ollut ehdokkaana kunnallisvaaleissa Espoossa vuonna 2000. Syyt oli silloin aika samat kun nytkin, halusin tukea puoluettani ja olla mukana vaikuttamassa. Vihreät puolueena on tuntuneet aina omalta, tässä lainaus puolueen periaateohjelmasta:


Vihreät on olemassa turvatakseen tulevaisuuden. Haluamme pelastaa ympäristön: lajien
kirjon, luonnon kauneuden, ilman ja vesien puhtauden. Haluamme pelastaa ihmiset:
poistaa kurjuuden, saavuttaa todellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, antaa kaikille
vapauden elää omana itsenään. Haluamme pelastaa politiikan: antaa ihmisten päättää
itse, lopettaa korruption, sallia mielipiteiden kirjon.


Tärkeitä juttuja ja voin allekirjoittaa tuon täysin! Lähdin siis mukaan tekemään Tampereesta parempaa kuntaa! Itselleni on luonnollisesti tärkeää lapsiperheiden asiat, päivähoito ja koulut, erityislapsen äitinä huolestuttaa nuorten syrjäytyminen, mutta lasten lisäksi myös vanhustenhoito mietityttää, siitä ei saa säästää!

Näistä teemoista ja lisäksi jätehuollosta kirjoitan vielä lähipäivinä lisää, ehkä muustakin. Kommentteja ja kysymyksiä saa jättää sekä tähän blogiin että facebook-sivulleni. Voit tukea minua tykkäämällä vaalisivustani!